Opintomatkalla Maisemasuunnittelijat ry:n kanssa

Elokuun loppupuolella vietin pari päivää Maisemasuunnittelijat ry:n järjestämällä opintomatkalla. Kahden päivän kulttuuriympäristöteemaisella matkalla houkutteli kollegojen tapaamisen lisäksi etenkin Länsi-Uudellamaalla sijaitsevat kohteet, joista useat ovat olleet omalla nähtävyyslistallani jo pitkään, mutta joihin en vielä omatoimisesti ollut saanut aikaiseksi lähteä tutustumaan. Järjestetty retki opastuksineen oli siis itselleni erittäin toimiva vaihtoehto ja ilmoittauduinkin retkelle jo heti keväällä kun siitä tiedotettiin.

Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli nykyisin museona toimiva Hvitträskin ateljeekoti puutarhoineen. Alun perin arkkitehtikolmikon Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen itselleen asunnoksi sekä ateljeetiloiksi suunniteltu, 1900-luvun alussa rakennettu kokonaisuus on aikojen saatossa kokenut muutoksia sekä rakennusten että piha-alueiden suhteen. Viimeisin versio piha-alueesta on toteutettu parisenkymmentä vuotta sitten Gretel Hemgårdin suunnitelmien mukaan. Myös rakennukset restauroitiin 2000-luvun taitteessa, jonka jälkeen rakennus on toiminut museona.

On vaikea sanoa mikä kohteessa viehätti eniten, sillä koko kokonaisuus oli itsessään niin hieno. Rakennukset oli sijoitettu erittäin taidokkaasti ympäröivään maisemaan ja pihan rakenteet olivat luonnollinen jatke rakennuksille. Ulkoalueet oli selvästi ajateltu tasa-arvoiseksi oleskelutilaksi sisätilojen kanssa. Sisätiloissa taas oli onnistuneesti esitetty menneen ajan tunnelma ja osaavan oppaan kertomuksien perusteella oli helppo kuvitella, millaista elämää talossa on aikoinaan eletty. Suunnittelijoiden luonnonvalon valaisema, viherkasveilla sisustettu ilmava ateljeetila sai itseni kaipaamaan muutosta omaan toimistooni.

Alitalon Viinitilalla nautitun lounaan jälkeen jatkoimme seuraavaan kohteeseemme, Paavolan tammelle. Luontopolun päässä sijaitseva, satoja vuosia vanha jättitammi oli todella hätkähdyttävä näky. Reitti tammelle kulki suhteellisen tiheän metsän läpi, kunnes yhtäkkiä olimme aukealla, jonka keskellä oleva kumparetta tammi kasvoi. Kuvat eivät todellakaan pysty näyttämään sitä miten jättimäinen tuo puu oli, siihen kannattaa tutustua paikan päällä. Tykkäsin myös siitä että puun vierelle oli rakennettu pitkospuureitti, etteivät ihmiset kävelisi missä tahansa tammen ympärillä ja vahingoittaisi sen juuria.

Tammen lähellä sijaitsi myös Lohjansaaren Fruticetum. Harrastelijoiden ja ammattilaisten ylläpitämässä hedelmätarhassa kasvaa käytännössä kaikki Suomen alueella menestyvät hedelmäpuut ja marjakasvit. Elokuun loppu oli ajankohdallisesti täydellinen tutustumiskäynnille, sillä monien tarhassa kasvavien lajien marjat ja hedelmät olivat kypsiä ja pääsimme niitä maistelemaan. Fruticetumissa järjestetään myös satoaikaan itsepoimintapäiviä, jolloin pientä maksua vastaan saa kerätä hedelmiä ja omenoita. Tämä on hyvä paikka tutustua erilaisiin hedelmä/marjalajikkeisiin, jos on aikeissa sellaisia omalle tontilleen istuttaa mutta ei esimerkiksi tunne lajikkeita hyvin. Maistoin täällä elämäni parasta luumua, mutten tietenkään muista enää lajiketta..

Päivän viimeinen kohteemme sekä majoittumispaikkamme oli upea Mustion Linna puutarhoineen. Tästä on vaikea kertoa mitään, koska teksti venyisi aivan liian pitkäksi, joten tsekatkaa alla olevat kuvat ja menkää käymään kohteessa! Tätä kohdetta suosittelen aivan kaikille jotka ovat vähääkään arkkitehtuurista ja puutarhataiteesta kiinnostuneita. Erityiskiitos linnaa esitelleelle oppaalle, joka osasi erittäin taidokkaasti ja mielenkiintoisesti kertoa meille kohteen historiasta. Pisteet myös Linnankrouvi-ravintolalle, jossa söin poikkeuksellisen tasokasta fine dining- tason kasvisruokaa.

Loppumatkasta tulossa toinen postaus!

Henna

Valikko